Pikkujouluristeily 14.–15.11. - Osa 3/3

Darra ja pikkujouluristeily…

Darra on elimistön tapa kertoa, että hauskuudella on hintansa. Se on myös elimistön tapa kertoa, että vanhenet, etkä jaksa enää niin kuin ennen. Mutta darra ei ole pelkästään paha asia. Darra tuo kärsivät ihmiset yhteen, koska yhteisöllisyydessä on voimaa. Aivan kuten AA-kerhossa, on helpottavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tietävät mitä joudut sillä hetkellä kokemaan.

Kärsimystä ei siis pidä missään tapauksessa jäädä kokemaan yksin, vaan se pitää tehdä kanssatovereiden kanssa. Tämä darran tuoma yhteisöllisyys oli suorastaan käsin kosketeltavissa ja se näkyi konkreettisesti erilaisilla tavoilla opexlaisten kesken. Jotkut änkesivät samaan hyttiin viettämän ameebamaista hiljaiseloa. Toiset kiersivät (susi)laumoissa nauramassa niitä ihmisiä, jotka eivät muistaneet edellisen illan kommelluksia. Nälkäisimmät krapulaoliot menivät buffettiin asumaan. Osa opexin miesedustuksesta lähti uima-altaalle virkistymään vuokratuissa uimapöksyissä. Itse vietin krapulani ystävien kanssa bingossa. Miksi? Koska rastin laittaminen määrättyyn ruutuun on suurin älyllinen ponnistus mihin ihminen pystyy siinä tilassa ja yleensä siihen tarvitaan jopa kaveri avustamaan. Ihminen työskentelee silloin lähikehityksen vyöhykkeellä (Vygotski, L.S).

Bingon lisäksi tuskaisella perjantaipäivällä oli myös toinen kohokohta. Kyseessä on reissun päätapahtuma, johon lähes koko pikkujouluristeilyn väki osallistuu. Se on jo perinteeksi muodostunut KPS-turnaus! KPS-turnaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan myös loistavaa darraviihdettä! Simppelistä pelistä huolimatta tapahtuma on kuitenkin maaginen ja tunnelma niin käsinkosketeltavan jännittävä, että sitä voisi leikata veitsellä. Kyseessä on todellakin suuremmasta asiasta kuin pelkästä pelistä ja hauskanpidosta. Panoksena on maine, kunnia, iso kasa rahaa (n. 30€…) ja himoittu nimike KPS-mestarina!

Niin kuin aikaisemmin mainitsinkin, KPS turnaus on perinne. Mutta tällä kertaa yksi perinnetekijä puuttui. Koko tapahtumalta puuttui kasvot, sillä pitkäaikainen juontaja Sakari Pelkonen on kaikkien suruksi valmistunut ja jättänyt opexin toiminnan taka-alalle (hänen pitää kuulemma käydä töissä???). Oli kuitenkin ilo saada KSP-turnauksen juontoon uutta verta! Sakarin suuriin saappaisiin astui Turun OKL:n oma Janne Porkka: toisen vuosikurssin Samuli Heino. Samuli suoritti roolinsa loistavasti, Sakarin muistoa kunnioittaen. Elämä tulee siis jatkumaan ja KPS-turnaukset sen mukana.

Osallistuin myös itse ensimmäistä kertaa tähän turnaukseen, mutta kokemattomuuteni kostautui minulle jo kolmannella kierroksella ja tuo himoittu mestaruus jäi saavuttamatta. Ensi vuonna sitten… Onnittelut kuitenkin Emma Tenholle, joka toi 2012-vuosikurssille jo toisen perättäisen mestaruuden!

KPS-turnauksen jälkeen yleensä melko äkkiä jo kuulutetaan, että laiva on saapumassa Turkuun. Suurimmalle osalle kuulutus tulee siinä vaiheessa helpotuksena, itselleni se tulee aina järkytyksenä. Miten vuorokausi voi mennä niin nopeasti? Miten ihmeessä siihen voi aina mahtua niin paljon tapahtumia ja hauskoja hetkiä? Miten pystyin kirjoittamaan yhdestä vuorokaudesta enemmän kuin yhdestäkään tenttikirjasta? Miksi ihmeessä joku on lukenut tämän tekstin minun lisäkseni?  Kaikkiin kysymyksiin voi vastata muutamalla virkkeellä: Siksi, koska Opexin pikkujouluristeily on ja tulee aina olemaan syksyn kohokohta. Aina sattuu ja tapahtuu, eikä se koskaan tuota pettymystä. Itämeri ottaa aina omansa.

Kiitos kaikille jotka olitte mukana! Nähdään seuraavalla pikkujouluristeilyllä!